Ratkaisukeskeinen coaching on kehittynyt ratkaisukeskeisestä lyhytterapiasta, jota jo 1980-luvulla olivat kehittämässä mm. Kim Insoo Berg ja Steve de Shazer, sittemmin myös esimerkiksi Jay Haley, Paul Watzlawick ja Bill O´Hanlon.

Suomessa tämän lähestymistavan uranuurtajia ovat olleet Tapani Ahola ja Ben Furman, jotka perustivat Suomeen vuonna 1986 Lyhytterapiainstituutin (LTI), joka on johtava ratkaisukeskeisen lähestymistavan kouluttaja Suomessa. Ratkaisukeskeisestä lähestymistavasta puhutaan usein myös voimavarakeskeisenä lähestymistapana vaikka käsitteet eivät aivan synonyymejä olekaan.

Tähän lähestymistapaan liittyvää kirjallisuutta on varsin runsaasti, ja myös erilaisissa (perhe)terapiaa käsittelevissä julkaisuissa on paljon kiinnostavia artikkeleita aiheesta. Yhden mielenkiintoisen ulottuvuuden tuo myös coachingissa käytetyn kielen tarkastelu – toisessa asiayhteydessä Eero Riikosen tekemä väitöskirja tarjoaa tähän erinomaisen näkökulman.

Berg, KI & Szabó, P (2005)
Brief Coaching for Lasting Solutions.
New York: Norton.

De Jong, P & Berg, KI (2013, 4.th ed.)
Interviewing for Solutions.
Belmont, CA: Brooks/Cole.

Gingerich, WJ & Eisengart, S (2000)
Solution-Focused Brief Therapy: A Review of the Outcome Research.
Family Process, 39 (4), 477-498.

Riikonen E (1992)
Auttamistyön ongelmakäsitykset ja haastattelukäytännöt. Ongelmakielestä kompetenssikieleen. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 32. Väitöskirja, Helsingin yliopisto