Narratiivinen lähestymistapa lähtee ajatuksesta, että luomme merkityksiä kertomusten kautta.
Sparrowe (2005) kytkee yhteen autenttisen johtajuuden ja narratiivisen minän. Narratiivinen minä ei ole pysyvä minä, identtinen läpi elämän, vaan minä, joka muovautuu kokemusten, muutosten, takaiskujen ja yllätysten myötä. Narraatio ei ole yhdenmukainen eri elementtien kooste, ei myöskään ajallisesti koherentti jatkumo. Siihen liittyy erilaisia epäjohdonmukaisuuksia tai sattumia ja ajallisesti hyvinkin kaukana toisistaan olevia tapahtumia linkittyy toisiinsa. Kerromme itsellemme (ja toisille) tarinoita, joiden kautta nuo epäjohdonmukaisuudet saavat johdonmukaisen merkityksen, tarinoita, joissa ajallisesti erillään olevat tapahtumat asettuvat yhtenäisen juonen osiksi.
Itse olen viehättynyt erityisesti Hermia Ibarran tuotantoon.

Ibarra, H (2003)
Working Identity: Unconventional Strategies for Reinventing Your Career.
Boston, MA: Harvard Business School Press.

Ibarra, H (2004)
Becoming Yourself: Identity, Networks and the Dynamics of Role Transitions.
INSEAD, Faculty and Research. Working Paper Series 2004/21/OB.

Ibarra, H (2005)
Identity Transitions: Possible Selves, Liminality, and the Dynamics of Career Change.
INSEAD, Faculty and Research. Working Paper Series 2005/51/OB.

Guillén, L & Ibarra, H (2010)
Seasons of a Leader´s Development: Beyond a One-Size Fits All Approach to Designing Interventions.
INSEAD Working Paper Series, 2010/14/OB.

McAdams, DP (2001)
The Psychology of Life Stories.
Review of General Psychology, 5 (2), 100-122.

Sparrowe, RT (2005)
Authentic Leadership and the Narrative Self.
The Leadership Quarterly, 16 (3), 419-439.