Integroivan ajattelun käsite alkoi saada julkisuutta 1990-luvun alkupuolella, niin psykologian kuin kasvatustieteenkin piirissä. Taustalla oli Piaget'n kognitiivisen kehittymisen teoriaan kohdistuva kritiikki: Piaget ei ota teorioissaan huomioon, että kognitiivinen kehitys voi jatkua myöhemmälläkin aikuisiällä. Nykyiset kognitiivisen kehityksen teoriat arvioivat, että ensinnäkään yksilöllinen kognitiivinen kehitys ei ole yhdenmukaista tai samaan tahtiin ja samalla laajuudella tapahtuvaa kognition eri alueilla. Toiseksi tutkijat ovat suhteellisen yksimielisiä siitä, että se konteksti, jossa yksilöllinen kognitiivinen kehittyminen tapahtuu, vaihtelee valtavasti.

Kallio (2011) erottaa kaksi erilaista integroivan ajattelun näkökulmaa. Additiivinen integraatio tarkoittaa mekaanista eri asioiden linkittämistä keskenään; tällainen asioiden yhteen liittäminen ei tuota syvällistä laadullista muutosta. Kun käsitteitä taas liitetään yhteen siten, että alemman tason käsitteistä syntyy uusi, korkeamman tason käsite (tai käsitesysteemi, rk), puhutaan transformatiivisesta integraatiosta.

Oman coaching-käsialani näkökulmasta lähestyn integroivaa ajattelua johtamisen kannalta. Taustalla on erityisesti Roger Martinin Toronton yliopistossa kehittämä lähestymistapa, jota hän ja muutamat muut ovat sittemmin kehittäneet edelleen mallintavan ajattelun (design thinking) suuntaan

Brown, T (2008)
Design Thinking.
Harvard Business Review, 86 (6), 84-92.

Kallio, E (2011)
Integrative thinking is the key: An evaluation of current research into the development of thinking in adults.
Theory & Psychology, 21(6), 785-801.

Martin, R (2007)
Becoming an Integrative Thinker.
Rotman Magazine, Fall, 5-9.

Martin, R (2009)
The Design of Business: Why Design Thinking Is the Next Competitive Advantage.
Boston, MA: Harvard Business Press.