5 mindsHoward Gardner tunnetaan varmasti parhaiten kirjoistaan Frames Of Mind: The Theory Of Multiple Intelligences (1983) ja Multiple Intelligences: New Horizons in Theory and Practice (1993), mutta hän on toki kirjoittanut paljon muutakin, kaikkiaan toistakymmentä kirjaa, sekä ollut mukana vielä muutamassa näiden omien kirjojensa lisäksi. 5 MINDS FOR THE FUTURE (Harvard Business Press, Boston, MA) ilmestyi  vuonna 2008.

Tässä kirjassaan Gardner toteaa, että nämä viisi ”mieltä” (minds, ehkä paremminkin mindsets, ajattelutavat) ovat eri asia kuin ne kahdeksan tai yhdeksän älykkyyden muotoa, joista hän puhuu aikaisemmissa kirjoissaan. Nuo älykkyyden muodot ovat ikään kuin erillisiä taitoja, kun taas tässä esitetyt viisi ”mielenlaatua” ovat erilaisten ajattelutapojen kudelma, joka muodostaa eräänlaisen kokonaisuuden, ja jota tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Siinä mielessä Gardnerin kirja on myös eräänlainen koulutuspoliittinen kannanotto.

Gardner myöntää, että näiden ajattelutapojen valinta on ollut tietynlainen “subjektiivinen” valinta, ja kertoo pohtineensa useita muitakin vaihtoehtoja. Tämä on sillä tavalla mielenkiintoinen asia, että siihen kannattaa mielestäni pikkuisen pysähtyä. Entäpä jos tarkastelun kohteina olisivatkin olleet teknologinen versus digitaalinen mieli, markkinaohjautuva versus demokraattinen mieli, joustava versus emotionaalinen mieli, strateginen versus uskonnollinen mieli?

Mutta tässä nuo valitut viisi ajattelutapaa ovat seuraavat:

Kurinalainen mieli on sellainen, joka hallitsee ainakin yhden tavan ajatella, jonkin tietyn kognition mallin, jota luonnehtii tietty akateeminen tieteenala, taito tai professio. Tämä mahdollistaa sen, että ihminen osaa työskennellä luotettavasti omalla alallaan ja kehittää taitoaan ja ymmärrystään. Tällaisen hallinnan saavuttamisen arvioidaan vievän keskimäärin 10 vuotta. Mielenkiintoista on se, että Gardner erottaa tässä ”raa’an tiedon” kyvystä ajatella syvällisesti. Johtamisen kannalta tässä on myös kyse siitä, että tietyt ihmiset ovat erinomaisia avustajia (toimiessaan tuon raa’an tiedon varassa), kun taas johtaminen vaatii enemmän – pelkkä ”tekninen” osaaminen ei tänään eikä tulevaisuudessakaan kanna kovin pitkälle.

Kurinalaiseen mieleen liittyy siis vahva substanssiosaaminen, mutta sen lisäksi ”disipliinin” mukanaan tuomat elementit: luokittelutavat, käsitteet ja teoriat, kokeilut, paradigmat, design – viimeksi mainittu enemmän kuin muotoilun käsitteenä, toki.

Pienenä kritiikkinä kurinalaisen mielen käsitteeseen voisi todeta, että tässä korostuu akateeminen disipliini, ja muut tiedon tyypit jäävät huomiotta.

Syntetisoiva mieli ottaa informaatiota useista eri lähteistä, ymmärtää tuon tiedon ja on kykenevä arvioimaan sitä objektiivisesti sekä pystyy kokoamaan sen mielekkääksi entiteetiksi. Tämä kyky on toki ollut arvokas aikaisemminkin, mutta Gardner korostaa, että varsinkin tiedon pirstaloituessa ja informaation määrän huikeasti kasvaessa kokonaiskuvan hahmottamisesta tulee entistä tärkeämpi taito.

Itse olen erityisen viehättynyt erilaisista tavoista, joilla mieli syntetisoi asioita. Narratiivit (erilaiset kertomukset), säännöt ja aforismit, vahvat metaforat, kuvat ja teemat ovat näitä tapoja, joita yhä enemmän johtamiseen ja bisnekseen liittyvässä kirjallisuudessa tuodaan esiin, luokittelujen (taksonomiat) ja moniulotteisten käsitteiden (konseptit) luomisen rinnalle tai asemesta.

Luova mieli on Gardnerin mukaan kolmas ajattelutavan muoto, jota tulevaisuudessa tarvitaan. Sen avulla pystytään tuottamaan uusia asioita, löydetään uusia näköaloja ja muotoillaan uusia käsitteitä ja ideoita. Gardner uskoo, että luovuus on sekä yksilöllisen että yhteisöllisen selviytymisen perusedellytys, ja että luovuus ei ole sellaisenaan peritty vaan opittavissa – ja opetettavissa – oleva taito. Tässä tulee esille myös Gardnerin ”koulutuspoliittinen” aspekti: luovuutta on paljon tukahdutettu ja alistettu mekaaniselle tiedon oppimiselle.

Luovuus – ja tässä Gardner viittaa Mihaly Csikszentmihalyin ajatteluun – ei kuitenkaan synny yksin yksilössä, ei myöskään pelkästään pienen ryhmän ”omaisuutena”. Csikszentmihalyi toteaa, että luovuus syntyy kolmen itsenäisen elementin vuorovaikutuksesta:

  1. yksilön, joka hallitsee jonkin alueen ja jatkuvasti tuottaa erilaisia variaatioita tuolla alueella (esimerkiksi säveltäjä säveltää koko ajan uusia teoksia),
  2. kulttuurisen alueen, jolla yksilö työskentelee, ja joka määrittelee mallit, välineet, suositukset ja kiellot jne… sekä
  3. sosiaalisen kentän, joka mahdollistaa relevantit oppimiskokemukset samoin kuin mahdollisuuden esittää (osaamista).

Tästä ei tässä yhteydessä enempää, mutta mielestäni tässä on paljonkin pohtimista myös T&K-alueelle.

Kunnioittava mieli suvaitsee erilaisuuksia ja kunnioittaa ajatusten, mielipiteiden ja arvojen eroja. Kyse on siitä, että kukaan ei voi pysyä enää omassa kotelossaan tai omalla mukavuusalueellaan, vaan joudumme työskentelemään erilaisten ihmisten ja erilaisten ihmisryhmien kanssa. Näiden ymmärtäminen on myös avain tehokkaaseen keskinäiseen yhteistyöhön. Ehkäpä sopivampi nimitys tälle ajattelutavalle olisikin suvaitseva mieli?

Viimeinen mielenlaatu, jota Gardner kuvaa, on eettinen mieli. Sen kautta ihminen tarkastelee rooliaan työssä ja yhteiskunnan jäsenenä ja pyrkii koko ajan toimimaan kohti hyvää työtä ja hyvää kansalaisuutta. Tätä tematiikkaa[1] Gardner on käsitellyt toisaalla paljon laajemminkin, mutta tässä hän rajoittuu tarkastelemaan lähinnä omaa tutkimustaan ”hyvästä työstä” ja hyvän tekemisestä toisille. Hän kyllä mainitsee, mutta jättää muuten vähälle huomiolle, muut instituutiot, joiden voidaan katsoa tukevan eettistä ajattelutapaa…

Kuten alussa totesin, nämä ajattelutavat muodostavat eräänlaisen kudelman, eivätkä sulje toisiaan pois. Pikemminkin on kyse siitä, että yhdenlainen ajattelutapa voi vahvistaa ja tukea toista ajattelutapaa. Kirjassa käsitellään myös hieman näiden ajattelutapojen syntyä ja kehittymistä. Johtamisen kannalta keskeisiksi koen kolme ensimmäistä ajattelutapaa, ja itse asiassa kaksi viimeisintä jäävät mielestäni hieman kapeiksi ja ovat enemmän mielipiteen kuin perustelujen varassa. Sositukset, joita Gardner antaa, kohdistuvat koulutusjärjestelmään – mikä hänen taustansa huomioon ottaen onkin luonnollisinta – mutta johtamiseen liittyvät perustelut jäävät yksittäisiin mainintoihin ja siten varsin ohuiksi (kuten esimerkiksi luovuuden ja Jack Welchin yhdistäminen). Mutta vaikka kirja ei olekaan bisneskirja, sillä on ehdottomasti oma arvonsa siinä, että se ohjaa pohtimaan ja ymmärtämään sitä ”mielen mosaiikkia”, jota menestyminen (liike-)elämässä vaatii.



[1] Gardner, H. & Damon, W. & Csikszentmihalyi, M. (2001) Good Work: When Excellence and Ethics Meet (Basic Books, New York). Saatavissa myös osoitteesta www.goodwork.org ; Gardner, H. (2007) Responsibility at Work: How Leading Professionals Act (or Don't Act) Responsibly (Jossey-Bass, San Francisco).

Kategoriat

  • Coaching

    sisältää niin käsikirjatyyppisiä kuin muitakin aiheeseen liittyviä kirjoja. Pääpaino on johdon coachingissa.

  • Johtamisen psykologia

    pyrkii lähestymään aihetta erityisesti yksilöllisen kasvun ja psykodynamiikan näkökulmista.

  • Faabelit

    Businessfaabelit on uusi genre, joka on tullut viime vuosina tavattoman suosituksi helppolukuisuutensa vuoksi. Ne ovat pieniä kirjoja, jotka kuljettavat lukijaansa läpi jotakin liikkeenjohdon ongelmaa tarinan muodossa.

  • Strategia

    on tässä varsin laajasti ymmärretty ryhmä, joka sisältää myös managementia ja vaikkapa kannattavuutta käsitteleviä teoksia.

  • Markkinointi ja asiakkaat

    on monessa kohtaa strategiakirjoja lähestyvä ryhmä, jossa kuitenkin korostuu tuota ryhmää enemmän psykologinen ulottuvuus.

  • Ura, työ ja yrittäjyys

    sisältää nimensä mukaisesti monenlaisia näkökulmia, myös johtajuuteen uran näkökulmasta.

  • Yrityskulttuuri

    on sekin väljästi määritelty ryhmä, johon sisältyy myös yritysimagoon (myös esitystekniikkaan) ja brändiin liittyviä näkökulmia.