Kilburg, R. & Diedrich, R., eds. (2007) THE WISDOM OF COACHING: Essential Papers in Consulting Psychology for a World of Change (American Psychological Association, Washington, DC)

The Wisdom of Coaching on vuonna 2007 julkaistu kokoomateos artikkeleista, joita American Psychological Association on vuosien varrella julkaissut Consulting Psychology Journalissa. Tähän kootut artikkelit on jaettu neljään kokonaisuuteen. Ensimmäinen käsittelee coachingin määrittelyä, historiaa, tutkimusta ja kommentaareja. Toinen osa esittelee toistakymmentä erilaista lähestymistapaa coachingiin – kaikki tosin käsittelevät johdon valmennusta, elämäntaitoon liittyvää life coacingia näissä ei käsitellä. Kolmas osa kuvailee coachingin haasteita, mutta myös menetelmiä ja coachille asetettavia vaatimuksia, toiminnan standardeja. Viimeisessä osassa aihetta lähestytään tapauskertomusten kautta. Varsin kattava kokoelma siis.

Kirjaa voi lukea ainakin kolmella eri tavalla. Ensimmäinen on käydä se läpi luku luvulta järjestyksessä. Tästä syntyy varsin laaja näköala coachingiin ja sen ympärillä käytyyn keskusteluun sekä ajattelun monimuotoisuuteen. Toinen tapa on selailla tätä läpi ja tarttua vain sellaisiin artikkeleihin, jotka juuri nyt herättävät kiinnostuksesi. Kolmas tapa olisi määrittää jokin tietty ongelma tai ongelmakenttä, ja etsiä siihen relevanttia aineistoa kirjasta – ikään kuin oman toiminnan tueksi. Olipa tapa mikä hyvänsä, pidän henkilökohtaisesti tätä yhtenä parhaista coachingia käsittelevistä kirjoista.

Tässä lyhyessä artikkelissa ei ole mahdollista käsitellä kirjaa kuin hyvin pintapuolisesti, ja senkin osalta täytyy tehdä raakaa rajausta. Tässä yhteydessä avaan hieman pelkästään coachingin lähestymistapoja.

Harry Levinson lähestyy coachingia psykoanalyyttisestä viitekehyksestä – onhan hän koulutukseltaan kliininen psykologi. Lähestymiskulma on samanlainen kuin toisessa tämän kirjapinkan teoksessa, Kets de Vriesin ”Reflections” –kirjassa. Levinsonia kiinnostaa yhtäältä se dynamiikka, joka on johtajan ja alaisen välisessä suhteessa, toisaalta myös aikuisen kehityskaaren ymmärtäminen nimenomaan tässä kontekstissa. On tärkeää muistaa – Levinson toteaa – että valmennussuhde ei ole terapeuttinen suhde, eivätkä siinä mahdollistu psykoterapeuttiselle suhteelle ominaiset transferenssi-, vastatransferenssi- tai ambivalenssi-ilmiöt. Valmennussuhteessa prosessi on toisenlainen, ja coachin tehtävänä on tuoda suhteessa neuvoja, opastusta, näköaloja ja joskus jopa suoraa tietoa asiakkaalleen.

Robert Witherspoon ja Randall White näkevät valmennuksen erilaisten roolien jatkumona, ja antavat näistä muutamia esimerkkejä aina case –kuvauksia myöten. Coach voi toimia taitojen kehittäjänä – taito on tässä käsitettävä väljästi, se voi olla strategioita, käsitteitä, menetelmiä, käyttäytymistä, asenteita ja näköaloja. Tällöin valmennus yleensä kytkeytyy johonkin tiettyyn tehtävään tai projektiin. Valmennus voi olla myös kehitysvalmennusta, jolloin sen fokus on valmennettavan tulevassa työssä. Kolmas valmentajan rooli voi liittyä johtajan tukemiseen hänen viedessään läpi haasteellista ohjelmaansa (agendaa). Tällöin valmentaja on johtajan uskottu, joka tarjoaa tälle näkökulmia ja oivalluksia, uusia perspektiivejä asioiden tarkasteluun tai rakentavaa palautetta johtajan toimista. Johtajan rooliin kuuluu jatkuva ja nopea sellaisten uusien ihmissuhteiden luominen, joita ei ohjaa luottamus vaan erilaiset funktionaaliset tarpeet. Niiden tilanteiden osalta, joissa olisi tarvetta pohtia omaa olemistaan ja ihmisyyttään, johtaja on tässä yhteydessä entistä enemmän eristetty tai eristäytynyt.

Fred Kiel kumppaneineen käy läpi johdon coachingin prosessia kuvaamalla ohjelman rakennetta seuraavilla ”palikoilla”:

  1. taustatiedon kerääminen,
  2. suunnittelu ja valmennusprosessin osien yhteensovittaminen, ja
  3. toimeenpano ja kehittäminen.

Lisäksi he pohtivat muutamia linjanvetoja, joita coachin on tarpeen tehdä. Tällaisia ovat mm.

  1. monisysteemisen näköalan omaksuminen,
  2. selkeiden rajojen määrittely,
  3. vastarintaan varautuminen,
  4. joustavuuteen panostaminen,
  5. muutosprosessin (momentum) ylläpito, ja
  6. luottamuksellisuuden varjelu.

David Peterson linkittää organisaation ja johtajan henkilökohtaiset tarpeet luomalla kuvauksen tavoitteista, osaamisista, standardeista ja johtajan positiosta. Tätä hän tukee vahvalla case –kuvauksella, samoin kuin Lester Tobiaskin omassa artikkelissaan kuvatessaan valmennussuhdetta kytkettynä henkilöstöhallinnon kontekstiin. Samaa linjaa jatkavat Richard Diedrich, joka on kirjan toinen toimittaja, ja Thomas Saporito kuvatessaan johtajan yksilöllisiä kehitystarpeita coachingprosessin määrittelyn perustana.

Seuraavat artikkelit ovat spesifimpien lähestymistapojen kuvausta. Mary Jo Ducharmen teemana on kognitiivis-behavioraalinen lähestymistapa johtajien valmennuksessa, Jessica Sherin ja Leigh Caiger avaavat rationaalis-emotiivisen terapian menetelmiä käyttäytymisen muuttamisen mallina. Tracy Cocivera ja Steven Cronshaw rakentavat eräänlaisen toimintakehikon ja luovat käsitettä AFT, action frame theory sijoittaessaan johtajan toiminnan olosuhteiden, toiminnan (menneen, nykyisen, suotuisan tulevan), välineiden ja tulosten sekä seuraamusten suhdeverkkoon. Richard Kilburg puhuu johtajan pimeästä puolesta psykoanalyyttisestä viitekehyksestään käsin. Otto Laske puolestaan kehittelee kehitysvalmennuksen laajempaa integroitua mallia. Molemmat artikkelit ovat varsin laajoja ja perusteellisia, ja jo sellaisinaan antavat lukijalle hyvin vahvan kuvan johdon valmennuksen kahdesta keskeisestä ulottuvuudesta – sisäisestä maailmasta ja kehitysorientaatiosta.

Valtava määrä asiaa – eikä tässä tästä enempää. Poimi kirja käteesi ja lue valitsemallasi tavalla. Saat runsaasti sovellettavaa tietoa, käytännön näkökulmia, vahvistat käsitteellistä ja analyyttistä osaamistasi. Ainakin tätä kaikkea on tarjolla! Ja tietysti tosi mielenkiintoisia case –kuvauksia. Oma suosikkini on David Petersonin ja Jennifer Millierin The Alchemy of Coaching: “You´re Good, Jennifer, but You Could Be Really Good.”

Kategoriat

  • Coaching

    sisältää niin käsikirjatyyppisiä kuin muitakin aiheeseen liittyviä kirjoja. Pääpaino on johdon coachingissa.

  • Johtamisen psykologia

    pyrkii lähestymään aihetta erityisesti yksilöllisen kasvun ja psykodynamiikan näkökulmista.

  • Faabelit

    Businessfaabelit on uusi genre, joka on tullut viime vuosina tavattoman suosituksi helppolukuisuutensa vuoksi. Ne ovat pieniä kirjoja, jotka kuljettavat lukijaansa läpi jotakin liikkeenjohdon ongelmaa tarinan muodossa.

  • Strategia

    on tässä varsin laajasti ymmärretty ryhmä, joka sisältää myös managementia ja vaikkapa kannattavuutta käsitteleviä teoksia.

  • Markkinointi ja asiakkaat

    on monessa kohtaa strategiakirjoja lähestyvä ryhmä, jossa kuitenkin korostuu tuota ryhmää enemmän psykologinen ulottuvuus.

  • Ura, työ ja yrittäjyys

    sisältää nimensä mukaisesti monenlaisia näkökulmia, myös johtajuuteen uran näkökulmasta.

  • Yrityskulttuuri

    on sekin väljästi määritelty ryhmä, johon sisältyy myös yritysimagoon (myös esitystekniikkaan) ja brändiin liittyviä näkökulmia.