O´Hanlon, B. (1999) DO ONE THING DIFFERENT and other uncommonly sensible solutions to life´s persistent problems (William Morrow & Co., New York, NY)

Bill O'Hanlon on koulutukseltaan psykoterapeutti, ja hän on kirjoittanut lähes 30 kirjaa – osan yksin, osan kollegoidensa kanssa. Tämä teos, Do One Thing Different, on vuodelta 1999. O´Hanlon on ollut mukana kehittämässä ratkaisu-suuntautunutta terapiaa (Solution-Oriented Therapy, joka on yksi linja ratkaisu-keskeisestä lyhytterapiasta). O´Hanlon tunnetaan sekä osallistavasta terapiasta (Inclusive Therapy) että Mahdollisuusterapiasta (Possibility Therapy).

Kirjan alaotsikkona on ”and other uncommonly sensible solutions to life´s persistent problems”. Tämä oikeastaan kertookin koko kirjan sisällön: kirjassa kuvataan kymmenen ratkaisun avainta, joihin liitetään koko joukko erilaisia menetelmiä, joilla asioita voi muuttaa. Tässä yhteydessä poimin esille vain muutaman näkökulman, jotka mielestäni pätevät kaikkialla, eivät ainoastaan terapiakontekstissa. Lähtökohta noin yleensäkin ratkaisukeskeisessä työskentelyssä on sellaisten asioiden (tai tekemisten) korostaminen, jotka toimivat myönteisesti yksilön elämässä. Ideana on löytää yksilön voimavaroja, vahvuuksia ja ratkaisuja, jotka ovat aikaisemmin toimineet. – Hyvä lähtökohta, vaikka Kaplan ja Kaiser varoittavatkin toisessa yhteydessä ”ylitekemästä” sitä, mikä on vahvuutemme (http://hbr.org/2009/02/stop-overdoing-your-strengths/ar/1).

Ensimmäinen muutos on muuttaa ongelmaan liittyvä tekeminen. Vanha määritelmä hulluudesta menee suunnilleen näin: Hulluus on sitä, että tekee samaa asiaa kerta toisensa jälkeen ja odottaa erilaisia tuloksia. Se, mikä tässä on mielestäni kiinnostavaa, on taipumuksemme luoda itsellemme erilaisia toimintamalleja ja tulla näille malleille sokeiksi. Tai kenties olemme oppineet ratkaise-maan jotakin asiaa vain yhdellä tavalla, emmekä näe muita mahdollisuuksia. Esimerkiksi toiminta-mallista käy vaikkapa lykkääminen: millaisissa asioissa tai tilanteissa tai kenen kanssa huomaat toistuvasti lykkääväsi toimintaasi? Tai huomaatko kerta toisensa jälkeen reagoivasi johonkin tilanteeseen samalla mallilla, esimerkiksi ahdistumalla tai suuttumalla? Ratkaisukeskeisen mallin mukaan hyödyllistä olisi tutkia niitä malleja, joita toteutat, kun asiat menevät hyvin – ja tehdä sitten näitä enemmän…

Toinen kiintoisa näköala liittyy fokukseen: se, mihin fokusoit, kasvaa. Taustalla on Milton Ericksonin ajattelua huomion kohteen muuttamisesta. Ratkaisukeskeisen lähtökohdan ydin on tietysti huomion siirtäminen ongelmista ratkaisuihin. Mutta jotakin konkreettistakin tähän tarvitsemme, jotta tämä onnistuisi, ja muodostuisi jopa uudeksi tavaksemme. Yksi menetelmä on muuttaa havaintokanavaa. Helpoimmillaan tämä on esimerkiksi silmien sulkeminen jotakin kuunnellessamme: näin keskitymme pelkästään ääneen. Toinen tapa on laajentaa fokusta: tarkastella asiaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kehikoissa, tai sisäisen ja ulkoisen maailman näkökulmista, tai (rationaalisen) ajattelun, tunteiden ja toimintojen kannalta.

Valmentajan roolissa olen ollut aina kiinnostunut kahdesta ulottuvuudesta: tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Tulevaisuudesta siinä mielessä, että kysyn aina asiakkaaltani hänen unelmistaan. Kuinka unelmastasi voisi tulla totta, jollei sinulla ole unelmaa? Millainen on sitten ”oikea unelma”? Se on jotakin, jonka saat elämään: näet, kuulet, haistat, maistat ja aistit sen kokonaisvaltaisesti. Ja pystyt kertomaan sen muutamalla sanalla niin, että pieni lapsikin ymmärtää, millainen unelmasi on. Visiolla on uskomattoman suuri voima, jo senkin takia, että se säätelee havaintojamme. Toiseksi se myös luo erilaisia odotusarvoja ja itseään toteuttavia ennusteita. O´Hanlon antaa kirjassaan suuren joukon kysymyksiä (ja muita menetelmiä), joilla unelmaa voidaan lähteä rakentamaan. – Kolmas tärkeä elementti unelmassa on mielestäni siinä, että vahva unelma auttaa jaksamaan uskomattomien vastoinkäymisten yli. Ja vastoinkäymisiä varmasti tulee, aina.

Menneisyys on valmentajan näkökulmasta sekä voimavara että painolasti. Voimavara se on silloin, kun sieltä voidaan ammentaa onnistumiskokemuksia ja menestystarinoita. Painolasti taas silloin, kun sen syyksi laitetaan kaikki mahdollinen (ja joskus mahdotonkin). Pari vuotta ennen tätä O´Hanlonin kirjaa kirjoitti meillä Suomessa Ben Furman kirjan ”Koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus” (WSOY, 1997), joka on mielestäni myös virkistävä lukuelämys täydentämään O´Hanlonin ajattelua. Molemmissa on ajatus siitä, että elämäntarinansa voi kirjoittaa uudelleen – menneisyys ei sellaisenaan määrittele nykyisyyttämme (tai tulevaisuuttammekaan), mutta sillä miten menneisyytemme koemme ja määrittelemme, on valtava vaikutus.

O´Hanlon kuvaa kielteisiä kertomuksia, joita ovat mm. syyttelykertomukset (joku on väärässä tai tehnyt vääryyttä tai halunnut meille pahaa), mahdottomuustarinat (muutos on mahdoton näissä olosuhteissa), mitätöivät kertomukset (olet väärässä / epäkypsä jne) sekä en-ole-vastuussa –kertomukset (olen syntynyt tällaiseksi, kaikki on geeneissä, en voi sille mitään että räjähdän). Yksi tapa lähestyä elämänsä kertomuksia on kirjoittaa ne ylös, analysoida niitä ja hakea niistä erilaisia teemoja. Kun nuo teemat ovat ongelmia, kannattaa kysyä: ”Onko tämä vielä elämässäni totta?” Tai: ”Onko tämä koskaan ollutkaan elämässäni totta?” Sinällään on mielenkiintoista, että usein toiset vahvistavat näitä epärealistia kertomuksiamme leimaamalla meidät jollakin tavoin (herkkä, ujo, depressiivinen jne) tai tukemalla käyttäytymistämme hyväksymällä sen muuttumattomaksi (”no ainahan se on ollut tuommoinen äkkipikainen”).

Yksi tapa muuttaa kertomustaan on sen havaitseminen, että kertomus en ole minä kokonaan – minussa on monia muitakin puolia. Voin myös kirjoittaa uusia kertomuksia antamalla tapahtuneille asioille uuden merkityksen: olen tarvinnut tämän kokemuksen voidakseni kasvaa vahvaksi tässä tai tuossa asiassa. Myöskin itsellemme hieman armollisemmat ja myötätuntoisemmat kertomukset ovat hyvä lähestymistapa: silloin minulla ei ollut parempia välineitä käsitellä tätä, niissä olosuhteissa tämä oli parasta mihin pystyin – ja nyt minulla on enemmän välineitä tai parempiakin toimintamalleja…

Itselleni yksi lähestymistapa on seuraava: menneisyys ei muovaa nykyisyyttämme, vaan se, millaisen merkityksen menneisyydellemme annamme, muovaa nykyisyyttämme. Sama koskee koko jatkumoa menneisyys – nykyisyys – tulevaisuus. Ne vaikuttavat toisiinsa niiden merkitysten kautta, joita niille annamme. Ja noita merkityksiä voimme muuttaa. Ja edelleen: nuo merkitykset koko ajan muuttuvat, halusimmepa tai emme.

Loppuosan kirjasta muodostavat muutamat spesifit näköalat terapiatyöhön, teemat vaihtelevat riippuvuudesta rituaaleihin.

Olen ollut tekemisissä ratkaisukeskeisen ajattelutavan kanssa vuodesta 1982 lähtien, jolloin osallistuin Tapani Aholan pitämään ratkaisukeskeisen lähestymistavan koulutukseen. Minulle se on ollut aina mielenkiintoinen maailma, ja O´Hanlonin kirja tarjoaa kevyen mahdollisuuden päästä tutustumaan siihen. Siitä on sitten hyvä jatkaa kotimaisten tekijöidemme kirjoilla (jotka ovat ihan maailmanluokkaa) ja hakeutua edelleen itselle kiinnostavimpien teemojen pariin, olivatpa ne sitten narraatioita tai ratkaisupuhetta, paradokseja tai ”hyväntahtoista sabotaasia”.

Kategoriat

  • Coaching

    sisältää niin käsikirjatyyppisiä kuin muitakin aiheeseen liittyviä kirjoja. Pääpaino on johdon coachingissa.

  • Johtamisen psykologia

    pyrkii lähestymään aihetta erityisesti yksilöllisen kasvun ja psykodynamiikan näkökulmista.

  • Faabelit

    Businessfaabelit on uusi genre, joka on tullut viime vuosina tavattoman suosituksi helppolukuisuutensa vuoksi. Ne ovat pieniä kirjoja, jotka kuljettavat lukijaansa läpi jotakin liikkeenjohdon ongelmaa tarinan muodossa.

  • Strategia

    on tässä varsin laajasti ymmärretty ryhmä, joka sisältää myös managementia ja vaikkapa kannattavuutta käsitteleviä teoksia.

  • Markkinointi ja asiakkaat

    on monessa kohtaa strategiakirjoja lähestyvä ryhmä, jossa kuitenkin korostuu tuota ryhmää enemmän psykologinen ulottuvuus.

  • Ura, työ ja yrittäjyys

    sisältää nimensä mukaisesti monenlaisia näkökulmia, myös johtajuuteen uran näkökulmasta.

  • Yrityskulttuuri

    on sekin väljästi määritelty ryhmä, johon sisältyy myös yritysimagoon (myös esitystekniikkaan) ja brändiin liittyviä näkökulmia.