BACHKIROVA, T. (2011) DEVELOPMENTAL COACHING: Working with the Self (Open University Press, Maidenhead, UK )

Valmentajat kertovat usein olevansa kehitysvalmentajia, mutta se, mitä he tällä kulloinkin tarkoittavat, vaihtelee suuresti. Tatiana Bachkirovan kirja tarjoaa tähän kiinnostavan viitekehyksen, joka mielestäni täydentää mainiosti aikaisemmin referoimiani Manfred Kets de Vriesin kirjoja.

Bachkirova tuo minän käsitteen esille tavalla, joka vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta valmennuksen näkökulmasta. Ensinnäkin hän kuvaa sitä useamman ulottuvuuden rakenteena ja toiseksi kytkee sen myös ”psykologiseen evoluutioon”, minän muotoutumisen eri vaiheisiin. Kaikkiaan teoreettista taustaa perustellaan todella vahvasti ja ne lukijat, jotka haluavat perehtyä asiaan tarkemmin, löytävät kirjasta myös laajan lähdeluettelon. Tässä yhteydessä sivuan vain kahta näkökulmaa: kokonaisrakennetta ja kehittymisprosessia.

 

Bachkirova hahmottaa minää (self) oheisen vertauskuvan avulla. Ensinnäkin minä muodostuu mielen ja kehon kokonaisuudesta. Mielen hän jakaa kahteen alueeseen, tietoiseen (eli ohjaajaan, rider) ja tiedostamattomaan (eli elefanttiin). Ego on puolestaan toimintokeskus (executive centre), joka toimii pienemmältä osaltaan tietoisen mielen puolella ja suuremmalta osaltaan tiedostamattoman mielen puolella. Lisäksi ego koostuu useista ”pienois-ministä” (mini-selves), jotka ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja saavat erilaisia painoarvoja kontekstista riippuen.

Kieli tuo Bachkirovan kuvaukseen vielä oman elementtinsä. Tietoiseen mieleen vaikuttaa juontaja (narrator), joka esittää erilaisia kertomuksia siitä, mitä tapahtuu ja luo tässä prosessissa edelleen ”minää”. Juontaja luo kulloistakin tarinaa ulkoisten havaintojen, joihinkin pienois-miniin liittyvän tuttuuden, muistin ja mielikuvituksen avulla. Nämä tarinat eivät ole ”tosia” historiallisessa mielessä, koska tietoinen minä ei tavoita käyttäytymisemme kaikkia todellisia syitä – mutta ne ovat eräänlaista ”historiallista fiktiota”, koska ne linkittyvät todellisiin tapahtumiin, joita juontaja tulkitsee ja dramatisoi.

Coachingin kannalta Bachkirovan vertauskuva on siinä mielessä merkityksellinen, että coachingin tavoitteiden tulisi olla linjassa tiedostamattoman (elefantin) kanssa, olivatpa nuo tavoitteet kuinka spesifejä tahansa. Lisäksi tavoitteeseen liittyy erilaisia minän malleja (self-models), joista osa on tuota tavoitetta tukevia, osa taas estäviä. Pienois-minät ja niihin kytkeytyvät minän mallit ovat siis nekin hyödyllistä perustaa coachingille. Lisäksi yhtenä ulottuvuutena on tavoitteen luonnekin: pyritäänkö kehittämiseen (development / self-improvement) vai itsen hyväksymiseen sellaisenaan (self-acceptance / authenticity)?

Kuten huomaat, Bachkirovan kirja herättää monenlaista pohdiskeltavaa jo aivan ”ontologisessakin” mielessä. Kehittymisprosessin näkökulmasta Bachkirova tuo esille kolme egon kehittymisen vaihetta. Muodostumaton ego (unformed ego) on riippuvainen ja sen haasteena on tulla kyvykkääksi. Kehittynyt ego (formed ego) in itsenäinen ja sen keskeisin pyrkimys on olla tehokas (efficient). Uudelleen muodostunut (reformed ego) hakee sitä, kuinka olla paras mitä voi olla. – Tarjoaa Bachkirova vielä neljännenkin vaiheen tässä kehityskaaressa: sieluun liittynyt ego (ego with a soul), mutta jätän sen tässä vaiheessa tarkoituksella huomioimatta.

Muodostumattoman egon kannalta keskeistä on rakentaa tervettä egoa, ja se on selkeästi coachingin fokuksessakin. Kehittyneen egon kohdalla kyse on siitä, kuinka tulemme toimeen vahvan egon (joka joskus jyrää muiden yli) kanssa – tällöin coachataan tuota egoa. Uudelleen muodostuneen egon vaiheessa tavoitteena on ikään kuin ylittää tuo ego, mennä sen taakse.

Kaikkiin näihin vaiheisiin liittyy erilaista tematiikkaa, ja Bachkirova tarjoaa mainioita esimerkkejä kysymyksistä, joilla noita vaiheita voi kartoittaa. Lisäksi hän viittaa erilaisiin metodeihin, joilla coach voi työskennellä tunnistettuaan kehitystarpeita ja –vaiheita. Laajempi lähdeteos näihin menetelmiin on esimerkiksi Cox, E. , T. Bachkirova & D. Clutterbuck, eds. (2010) The Complete Handbook of Coaching (London: Sage).

Mielestäni Bachkirovan teos on avartavaa lukemista kaikille coacheille – ja johtajille. Tässä siitä nostettu esiin pieni pintaraapaisu, joka toivottavasti herättää mielenkiintosi.

Kategoriat

  • Coaching

    sisältää niin käsikirjatyyppisiä kuin muitakin aiheeseen liittyviä kirjoja. Pääpaino on johdon coachingissa.

  • Johtamisen psykologia

    pyrkii lähestymään aihetta erityisesti yksilöllisen kasvun ja psykodynamiikan näkökulmista.

  • Faabelit

    Businessfaabelit on uusi genre, joka on tullut viime vuosina tavattoman suosituksi helppolukuisuutensa vuoksi. Ne ovat pieniä kirjoja, jotka kuljettavat lukijaansa läpi jotakin liikkeenjohdon ongelmaa tarinan muodossa.

  • Strategia

    on tässä varsin laajasti ymmärretty ryhmä, joka sisältää myös managementia ja vaikkapa kannattavuutta käsitteleviä teoksia.

  • Markkinointi ja asiakkaat

    on monessa kohtaa strategiakirjoja lähestyvä ryhmä, jossa kuitenkin korostuu tuota ryhmää enemmän psykologinen ulottuvuus.

  • Ura, työ ja yrittäjyys

    sisältää nimensä mukaisesti monenlaisia näkökulmia, myös johtajuuteen uran näkökulmasta.

  • Yrityskulttuuri

    on sekin väljästi määritelty ryhmä, johon sisältyy myös yritysimagoon (myös esitystekniikkaan) ja brändiin liittyviä näkökulmia.