Orem, S. & Binkert, J. & Clancy, A. (2007) APPRECIATIVE COACHING: A Positive Process for Change (Jossey-Bass, San Francisco, CA)

Appreciative Coaching on yksi parhaista coachingia käsittelevistä kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Taustalla on David Cooperriderin ja Suresh Srivastvan[1] lanseeraama Appreciative Inquiry –metodologia, joka näyttää saavan yhä enemmän jalansijaa organisaatioiden kehittämisessä. Appreciative Inquiry on suomennettu termillä arvostava haastattelu. Näissä kirjapinkoissa on esitelty myös Thatchenkeryn ja Metzkerin kirja Appreciative Intelligence, arvostava älykkyys (marraskuu 2010). Meillä Suomessa on viime aikoina ryhdytty puhumaan myös arvostavasta johtajuudesta ja arvostavasta työpaikasta. Tälle kaikelle sopii hyvin jatkoksi arvostava coaching.[2]

Arvostavan coachingin kehikko muodostuu neljästä osasta, jotka kiertävät kulloinkin tutkittavan aiheen tai ilmiön ympärillä.

 

 

Englanninkieliset termit ovat Discovery, Dream, Design ja Destiny (joskus myös Deliver), mutta suomeksi koen valitsemani – hieman erilaiset – termit luontevammiksi. Lähtökohtana on löytäminen – tai resurssit – mutta kehä ei välttämättä kulje yhtäjaksoisena, vaan asioita voidaan palata tarkastelemaan aikaisemmasta näkökulmasta useammankin kerran.

Ennen tuon kehän sisältöön syventymistä muutama sana arvostavan coachingin taustalla olevista periaatteista. Lainaan ensin kuitenkin arvostavan haastattelun ensimmäistä periaatetta, jonka Cooperrider ja Srivastva[3] muotoilevat seuraavasti:

Research into the social (innovation) potential of organizational life should begin with appreciation. This basic principle assumes that every social system "works" to some degree – that it is not in a complete state of entropy – and that a primary task of research is to discover, describe, and explain those social innovations, however small, which serve to give "life" to the system and activate members' competencies and energies as more fully functioning participants in the formation and transformation of organizational realities. That is, the appreciative approach takes its inspiration from the current state of "what is" and seeks a comprehensive understanding of the factors and forces of organizing (ideological, techno-structural, cultural) that serve to heighten the total potential of an organization in ideal-type human and social terms. [korostus RK]

Tästä on hyvä jatkaa ensimmäiseen arvostavan coachingin periaatteeseen, joka on positiivisuus. Arvostavan coachingin mukaan positiiviset asenteet, toiminnat ja yhteydet edistävät pitkäkestoisia muutoksia. Ajatuksena on, että kun asiakas ja coach rakentavat myönteisen vision ja ylläpitävät pääsääntöisesti toiveikasta ilmapiiriä ja toimivat asettamansa tavoitteen suunnassa, syntyy myönteistä muutosta. – Tässä lienee hyvä huomata, että positiivisuus ei tarkoita realiteettien torjumista. Kuitenkin, kuten toinen, konstruktionistinen periaate määrittelee, jonkin tietäminen ja joksikin tuleminen ovat yhteen kietoutuneita. Kuka yksilö tällä hetkellä on ja kuinka hän täksi yksilöksi tuli, ennustavat vahvasti sitä, miksi hän voi ja haluaa tulla. Näin ollen kyky tunnistaa aikaisempia menestyksiä ja vahvuuksia luo positiivista perustaa mahdollisille tulevaisuuksille (joista asiakas vapaasti valitsee).

Kolmas periaate on samanaikaisuuden periaate. Tutkiminen ja muutos tapahtuvat samanaikaisesti. Toisella tavalla ilmaistuna tulevaisuus tapahtuu nykyisyydessä ja on samalla nykyisyyden tulos; coachin esittämät kysymykset (toivottavasti – ja näin on, jos coach osaa esittää kysymyksiä, jotka johdattavat ajattelemaan uudenlaisista näkökulmista) synnyttävät oivalluksia, ja näistä oivalluksista syntyy perusta tulevaisuuden suunnitteluun.

Neljäs periaate on poeettisuuden periaate – joskin itse kääntäisin tämän mieluummin kertomuksellisuudeksi. Yksilön oma kertomus voidaan kirjoittaa uudelleen, antaa sille uusia merkityksiä, ja siten luoda näköaloja erilaisiin tulevaisuuksiin.[4] Yksilön kertomus voidaan kehystää ja/tai kohdistaa uudelleen ja suunnata sen sisällöt kohti myönteisempää toimintaa ja tulevaisuutta. Lähtökohtaisesti voi todeta, että kielteisen kertomuksen uudelleen kehystäminen johtaa aina myös uusien mahdollisuuksien näkemiseen.

Ennakoinnin periaate on viides näistä periaatteista – voisi myös puhua proaktiivisuuden periaatteesta. Ajatuksena on, että tietty visio tulevaisuudesta voi ohjata nykyistä käytöstä tuon tulevaisuuden suuntaan. Tällainen fokusointi mahdollistaa selkeämmän toiminnan nykytilasta kohti visiota.

Arvostavan coachingin prosessi koostuu neljästä vaiheesta.

Ensimmäinen näistä vaiheista on löytämisen (discovery) tai resurssien kartoittamisen vaihe. Tavoitteena on auttaa asiakasta fokusoitumaan oman elämänsä arvostamiseen samoin kuin näkemään myönteisessä valossa se aihe tai tilanne (huomaa: tässä ei käytetä sanaa ongelma), jonka vuoksi hän on tähän coaching-suhteeseen tullut. Coach yleensä esittää tiettyjä peruskysymyksiä, jotka ohjaavat asiakasta myönteiseen suuntaan, esimerkiksi:

  • Millaiset asiat antavat elämääsi sisältöä juuri nyt?
  • Kuvaile jotakin huippukokemusta tai onnistumista, jonka olet työssäsi kokenut?
  • Mitä arvostat itsessäsi eniten; entä ihmissuhteissasi; entä työssäsi tai työsi luonteessa?
  • Mitä haluat (1-2 asiaa) juuri nyt enemmän (elämääsi)?
  • Luettele viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua parhaimmillasi.
  • Millaisissa tilanteissa olet yleensä parhaimmillasi?
  • Mitä opit ja hyväksyt itsessäsi tällä hetkellä?

Tavoitteena on löytää ja tunnistaa asiakkaan positiivinen historia, vahvuudet ja suurimmat menestyksen kokemukset. Näillä myös vahvistetaan tunnetta siitä, että muutos on mahdollinen.

Toinen vaihe on unelman – tai kuten tässä mieluummin puhun, vision – luomisen vaihe. Ajatuksena on, että asiakas kuvaa mielekkään tulevaisuudenkuvan, jonka hän on itse valinnut. Coachin tehtävänä on auttaa häntä ulottamaan tuo kuva tavanomaisen mukavuusalueen ulkopuolelle – haasteellinen tulevaisuudenkuva toimii innostajana ja suunnanantajana. Tärkeää on, että tuossa kuvassa on asiakkaan oma ääni, sitä ei tule ”syöttää ulkoapäin”. Unelma tai visio sanana pitää sisällään erilaisia konnotaatioita – mielikuvia, ääniä, metaforia, symboleja, tunteita… Hyviä kysymyksiä tässä yhteydessä ovat mm.

  • Mitkä koet kaikkein innostavimpina tai jännittävimpinä mahdollisuuksinasi?
  • Hyppää tulevaisuuteen (yksi vuosi, viisi vuotta, kymmenen vuotta…) Millaisia asioita näet? Mitä teet? Kenen kanssa olet? Missä asut? Mistä olet innoissasi?
  • Kun ajattelet aikoja, jolloin olet ollut kaikkein onnellisin, mitä asioita noista hetkistä haluat viedä tulevaisuuteesi?Mitä huomaat itsestäsi kun unelmoit tulevaisuudestasi?

Kolmannessa vaiheessa asiakas ryhtyy tekemään suunnitelmaa, jonka kautta haluttu tulevaisuus pyritään tekemään todeksi. Tässä vaiheessa asiakasta autetaan luomaan rakenne ja perusta niille proaktiivisille toimille, joiden avulla on mahdollista päästä asetettuihin tavoitteisiin. Coachin tehtävänä on terävöittää asiakkaan fokusta, tukea mielekkäitä valintoja ja toimintoja sekä vahvistaa asiakkaan uskoa visioonsa. Tässä vaiheessa sopivia kysymyksiä ovat vaikkapa seuraavat:

  • Mikä visiossasi todella puhuttelee sinua, kaikkein syvimmältä?
  • Mikä visiossasi tuo sinulle iloa tai jännitystä – tai saa sinut nauramaan?
  • Mitkä olisivat ne kolme suurta saavutusta, jotka saavat sinut tuntemaan, että olet tullut lähelle unelmaasi?
  • Mitä sellaista olet aikaisemmin tehnyt, joka nyt uudelleen tehtynä veisi sinua kohti haluamaasi tulevaisuutta?
  • Ketkä ovat matkakumppaneitasi tällä matkalla? Keihin luotat? Ketkä ovat aikaisemmin tukeneet sinua – ja voivat tukea nytkin?
  • Mitä sellaista olet jo nyt aloittanut tekemään, joka vie kohti haluamaasi tulevaisuutta?
  • Mitä pieniä asioita voisit omaksua uusiksi (hyviksi) tavoiksi?
  • Jos kokeilet elää jotakin ulottuvuutta unelmastasi, mikä se olisi? Millaisia asioita näet itsesi tekemässä? Kuinka vakavissasi olet tavoitellessasi näitä asioita? Voisitko olla vähemmän vakava? Leikkisämpi?
  • Mikä saa sinut tuntemaan juuri nyt, tänään, itsesi ylpeäksi ja kyvykkääksi?

Viimeinen vaihe on toimeenpano- tai toteutusvaihe. Englanninkielinen termi destiny, kohtalo, tuntuu minusta tässä epäonnistuneelta, koska käännös ei tavoita kaikkia alkuperäisen ilmaisun vivahteita. Sama koskee myös verbiä deliver, jota Cooperrider ja Srivastva useammin käyttävät. Käytän siis tässä sanaa toteutus, koska suunnittelu itsessään ei riitä, vaan tarvitaan myös (uuden) luomisen prosessia. Toteutus sopii sanana siinäkin mielessä hyvin, että tässä vaiheessa ei ole kyse minkään päättymisestä – eikä alkamisestakaan – vaan elämän elämisestä täytenä, elämän elämisestä hyvin. Kun asiakas on jo paljossa kykenevä, tässä vaiheessa hänen haasteensa on sisäistää se, että hän jo elää unelmaansa. Aikaisemmin mainittu samanaikaisuuden periaate toimii tässä. Coachin tehtävä on auttaa asiakastaan tunnistamaan tuon vision toteutumista nykyhetkessä, samoin auttaa asiakastaan laajentamaan kapasiteettiaan unelmansa luomisessa. Coach voi myös toimia tukena silloin, kun asiakas kohtaa vastoinkäymisiä. Tässä vaiheessa coach voi hyvin kysyä asiakkaaltaan esimerkiksi

  • Missä asioissa jo elät unelmaasi?
  • Mihin sinun tarvitsee suunnata enemmän huomiotasi, jotta siitä tulee luonnollinen osa päivääsi?
  • Millaisia lupauksia olet itsellesi antanut?
  • Miten jatkat itsestäsi huolehtimista ja saat tukea tuleville pyrkimyksillesi?
  • Kuka on tukenut sinua tähän mennessä, kuka ansaitsee kiitollisuutesi ja tunnustuksesi?
  • Mikä painaa sinua juuri nyt?
  • Mistä muusta meidän tulisi vielä puhua?
  • Kuinka vaalit jatkossa omaa kasvuasi ja kehittymistäsi?

Jotkut asiakkaat kaipaavat jäsentyneempää lähestymistapaa, ja silloin strukturoitu itsen havainnointi voi olla erinomainen väline. Yksi tapa on pitää päiväkirjaa esimerkiksi seuraavien kysymysten ohjaamana:

  • Mistä haluan tulla tietoiseksi?
  • Missä ja miten havainnoin itseäni?
  • Mikä on mielenkiintoni fokus juuri nyt?
  • Mitä ajattelen asiasta, jota havainnoin? Mitä tunnen tähän asiaan liittyen?
  • Miten käyttäydyn havainnointini seurauksena?
  • Mitä hyvää tästä toiminnasta voisi syntyä?

Arvostava coaching™ on mielenkiintoinen lähestymistapa, johon kannattaa liittää näköaloja useammastakin lähteestä. Ensimmäinen on tietysti arvostava haastattelu (appreciative inquiry), johon tämä lähestymistapa pohjautuu. Toinen on ratkaisukeskeinen lähestymistapa ja siihen liittyen kompetenssikieli[5] – työyhteisöjä ajatellen on meillä Suomessa lanseerattu ”re-teaming” metodi[6]. Myös Martin Seligmanin ja Mihaly Csikszentmihalyin työhön tutustuminen kannattaa.[7]



[1] Cooperrider, D. & Srivastva, S. (1987) Appreciative Inquiry in Organizational Life. Research in Organizational Change and Development, Vol. 1: 129-169. Löytyy esimerkiksi osoitteesta http://www.margiehartley.com/home/wp-content/ uploads/file/APPRECIATIVE_INQUIRY_IN_Orgnizational_life.pdf Linkissä oleva kirjoitusvirhe ”kuuluu asiaan”, joten älä lisää a-kirjainta sanaan Orgnizational. Hartley on business coach, ja hänen sivuillaan on muutamia muitakin kiinnostavia linkkejä.

[2] Arvostava coaching™ on Patentti- ja rekisterihallituksessa vireillä oleva tavaramerkkihakemus, jonka hakijana on Navigen Oy kolmen yhteistyökumppaninsa kanssa.

[3] Cooperrider, D. & Srivastva, S. (1987) Appreciative Inquiry in Organizational Life. Research in Organizational Change and Development, Vol. 1: 129-169. p. 158.

[4] vrt. Furman, B. (1997) Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. WSOY, Helsinki. Furman asettaa kyseenalaiseksi myytin, jonka mukaan loppuelämämme riippuu ratkaisevasti siitä, minkälainen lapsuutemme on ollut. Sen sijaan menneisyyttä voi tarkastella pikemminkin voimavarana kuin vaikeuksien perimmäisenä syynä.

[5]Esim. Berg, I.K. & Szabo, P. Brief Coaching for Lasting Solutions. Norton, New York, NY.; Riikonen, E. (1992) Auttamistyön ongelmakäsitykset ja haastattelukäytännöt. Ongelmakielestä kompetenssikieleen. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 32, Helsinki.

[6] Ahola, T. & Furman, B. (2011) Onnistuminen on joukkuelaji – reteaming –valmentajan käsikirja. Lyhytterapiainstituutti Oy, Helsinki.

[7] Seligman,  M. & al. (2004) Positive Psychology in Practice. Wiley & Sons, Hoboken, NJ.; Seligman, M. (2011) Flourish: A Visionary New Understanding of Happiness and Well-Being. Free Press, New York, NY.; Csikszentmihalyi, M. (2005) FLOW – elämän virta: tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Rasalas-Kustannus, Helsinki.

Kategoriat

  • Coaching

    sisältää niin käsikirjatyyppisiä kuin muitakin aiheeseen liittyviä kirjoja. Pääpaino on johdon coachingissa.

  • Johtamisen psykologia

    pyrkii lähestymään aihetta erityisesti yksilöllisen kasvun ja psykodynamiikan näkökulmista.

  • Faabelit

    Businessfaabelit on uusi genre, joka on tullut viime vuosina tavattoman suosituksi helppolukuisuutensa vuoksi. Ne ovat pieniä kirjoja, jotka kuljettavat lukijaansa läpi jotakin liikkeenjohdon ongelmaa tarinan muodossa.

  • Strategia

    on tässä varsin laajasti ymmärretty ryhmä, joka sisältää myös managementia ja vaikkapa kannattavuutta käsitteleviä teoksia.

  • Markkinointi ja asiakkaat

    on monessa kohtaa strategiakirjoja lähestyvä ryhmä, jossa kuitenkin korostuu tuota ryhmää enemmän psykologinen ulottuvuus.

  • Ura, työ ja yrittäjyys

    sisältää nimensä mukaisesti monenlaisia näkökulmia, myös johtajuuteen uran näkökulmasta.

  • Yrityskulttuuri

    on sekin väljästi määritelty ryhmä, johon sisältyy myös yritysimagoon (myös esitystekniikkaan) ja brändiin liittyviä näkökulmia.