Olen tehnyt pitkin kevättä runsaasti uracoachingia ja havainnut kerta toisensa jälkeen, että ihmisillä on vahva taipumus määrittää itseään ammattinimikkeensä kautta. Eli yksinkertaisesti: jos olen koulutukseltani insinööri, haen insinöörin töitä. Eikä tässä tietenkään ole mitään vikaa – silloin, kun insinöörin töitä sattuu olemaan tarjolla. Mutta entä jos ei ole? Entä jos muutamasta harvasta paikasta käydään likipitäen veristä kilpailua?

Edellinen lause muistuttaa Kimin ja Mauborgnen lanseeraamasta sinisen valtameren strategiasta – tai pikemminkin sen vastakohdasta, kilpailusta ”punaisella merellä”. Olisiko siis aika katsoa laatikon ulkopuolelle ja ryhtyä pohtimaan, mitä kaikkea sellaista osaamista minulla on, joka on siirrettävissä toiseen toimintaympäristöön? Palatakseni tähän insinööriesimerkkiin: koulutus antaa valmiuksia monenlaiseen tekniseen osaamiseen, tietynlaiseen loogis-rationaaliseen ajattelumalliin (vai kenties mekanistiseen ajattelumalliin – mikä sekään ei ole välttämättä lainkaan huono malli!), projekti- ja talousosaamiseen ja niin edelleen… Hyvän esimerkin tällaisesta laatikon ulkopuolelle katsomisesta antaa yhteistyökumppanini, joka johtaa insinööritaustallaan yrityskeskusta. Hän hallinnoi kiinteistöjen saneerausta, vuokrausta ja alueen imagon kehittämistä. Hakiessaan tuohon tehtävään hän kilpaili aivan eri attribuuteilla kuin suurin osa muista tuohon tehtävään hakeneista ja tämä ennakkoluulottomuus todella kannatti hänen kohdallaan.

Jos taustalla on edellä kuvatun kaltaista osaamista, löytyisikö teknisen uran ulkopuolelta sopivia vaihtoehtoja? Keväällä pohdimme asiakkaani – hän on siis myös insinööri – kanssa esimerkiksi sijoittumista järjestötehtäviin (toiminnanjohtajan vakanssille) tai työsuojelutehtäviin. Tuloksen näemme alkusyksystä.

Hieman toisesta näkökulmastakin asiaa voisi lähestyä. Liiketoiminnan kasvattamisessa tuntuu ensimmäinen asia olevan uusien asiakkaiden hankkiminen tai nykyisille suurempi myynti. Edellinen kysyy, kuka muu voisi tuotteitamme tarvita, jälkimmäinen taas pohtii, mitä muuta voisimme asiakkaillemme tarjota. Molemmat hyviä kysymyksiä, mutta olisiko ajattelu tässä kuitenkin ”laatikon sisällä”? Saisimmeko ainakin suuremman laatikon, ellei jopa kokonaan uuden laatikon, kysymällä missä liiketoiminnassa olemme mukana, määrittämällä liiketoimintaamme uudelleen?

Esimerkki suuresta maailmasta. Virgin Group, Sir Richard Bransonin konglomeraatti, koostuu yli 300 yrityksestä: on lentoyhtiö, äänilevytuotantoa, operaattoripalveluja, kuntosalejakin tästä ryppäästä löytyy. Missä bisneksessä Virgin siis on? Bransonin mukaan hän on lifestyle –bisneksessä. – Onhan tämä hieman kaukana siitä, jos määrittelemme olevamme musiikki- tai kuntosalibisneksessä…

Pienemmän mittakaavan esimerkki. Jos teemme coachingia, missä bisneksessä oikeastaan olemmekaan? Millaisesta laatikosta juuri nyt osaamistamme tarjoamme, millaisesta voisimme tarjota?

 

(Kim, W.C. & Mauborgne, R. (2005) Blue Ocean Strategy. Harvard Business School Press, Boston, MA)