Törmäsin muutama kuukausi sitten mielenkiintoiseen kysymykseen, jota olen sittemmin esittänyt useille asiakkailleni. Kysymys kuuluu: ketä Suomen presidenttiä ei ole haudattu Suomeen?

Useimmiten vastaus on Mannerheim, ja vieläpä niin, että kun kysyn, minne Mannerheim sitten on haudattu, vastaukseksi nousee poikkeuksetta Sveitsi. Mielenkiintoista. Miksi juuri Mannerheim, miksi juuri Sveitsi? Ja vastaus on tietysti väärä.

Tätä kirjoittaessani on itse asiassa kolme (ja huomenna jo neljä) Suomen presidenttiä, joita ei ole haudattu Suomeen: Koivisto, Ahtisaari ja Halonen (ja 1.3.2012 alkaen samaan joukkoon kuuluu myös Niinistö).

Voisi ajatella, että kyseessä on kompakysymys – niin kuin tietysti jossakin mielessä onkin. Mutta asialla on mielestäni vakavampikin merkitys: mistä premisseistä käsin ryhdymme kulloinkin asioita tarkastelemaan? Millaisia tiedostamattomia oletuksia tai valintoja teemme? Ja olisiko hyödyllistä aina silloin tällöin tutkiskella asioita kysymällä ”sama kysymys” hieman eri tavoin? Esimerkiksi: mikä tässä on ongelmana? Missä kohtaa tässä on ongelma? Milloin tässä on ongelma? Mitä ongelmaa kukin taho osallaan ratkaisee? Ja niin edelleen…

Varsinkin viimeksi mainittu kysymys on usein kiinnostava ja näköaloja avartava. Muistan aikanaan, kun olin työssäni tekemisissä vahvasti oireilevan asiakkaan kanssa: asiakas, hänen läheisensä ja kaikki sidosryhmät, jotka mukana olivat, olivat ratkaisemassa kukin eri ongelmaa. Tämä esimerkki on sattumoisin terapiamaailmasta, mutta sama ilmiö on aivan varmasti mukana liike-elämässäkin: harvassa mahtavat olla ne yritykset, jotka pystyvät rehellisesti sanomaan, että heillä jokainen yksikkö (olipa se sitten suunnittelua, myyntiä, hallintoa tai muuta) ratkaisee samaa ongelmaa ja pyrkii samaan tavoitteeseen. Jos väittämäni tuntuu tässä väärältä, miltä se tuntuu, jos tarkastelet asiaa asiakastyytyväisyyden, voiton maksimoinnin, kulujen minimoimisen, myynnin volyymin lisäämisen (ei siis katteen turvaamisen) tai henkilöstön hyvinvoinnin näkökulmasta – vain muutaman näkökulman mainitakseni?

Mitä siis seuraavaksi? Kannattaisiko pysähtyä aina silloin tällöin pohtimaan kysymyksenasettelua? Jos ihmettelet vaikka sitä, miksi kauppa ei jostakin syystä käy, voisiko ongelmaa lähestyä toisenlaisilla kysymyksillä ja katsoa, miten ne ohjaavat vastauksia?